Katukoira Jessy ♡

Koirani Jessy♡

 Entinen Katukoira Pietarista,Jessyn syntyperästä ei ole tietoa.
 Hänet ja sisarukset löydettiin pahvilaatikosta  Pietarin kauppakeskuksen ulkopuolella. (He olivat alle 6 viikkoisia)
Joku oli ilmoittanut ja heidät haettiin sieltä.Heidät sirutettiin, kun olivat tarpeeksi isoja ja vahvoja ,heidät luovutettiin uusin koteihin.
Jessylla ja hänen veljelleen ei käynyt hyvää tuuria.
Kului muutama kuukausi, kun rescuessa saivat ilmoituksen ,kahdesta aliravituista puolipennuista juoksentelemassa kaduilla.
Järkytys oli kova,kun he tarkistivat sirutuksen avulla ja tunnistivat Jessyn ja hänen veljensä. He olivat antaneet pennut"hyvin koteihin"terveinä ja saivat kaksi puolipentua kaduilta aliravittuina joihin selkeästi oltin käytetty raakoja rankaisumuotoja.(ihmisten ei pitäisi ottaa eläimiä jos eivät ole valmiita huolehtimaan niistä)
Heidät siirrettiin maalle väliaikaisesti.Jessy ja veli olivat n.6 kk, kun heidät päätettiin luovuttaa Suomeen.
Pennuista (Puolipennut)laitettiin ilmoitus.


Olin ystäväni luona, kun sanoin että haluan koiran, puolipennun joka on sisäsiisti. Katsottiin yhdessä Suomesta,mutta ei siihen aikoihin ollut .
Katsoin kodittomia koirat, ja sieltä tuli kuvien kerä, koiria vailla koteja Pietarista.

Kun näin Jessyn kuva, tiesin löytäneeni koirani. Ystäväni oli keittiössä, kun huusin "tässä on mun koira".Ystäväni tuli katsomaan, naureskeli, että meinaatko että saat sen ?Sehän voi olla varattu jo.Totesin itsevarmasti "mun Jessy".
Rupesin täyttää lomakkeita, kerroin itsestäni. Olin niin varma että Jessy oli minua varteen,että sähköpostissa laitoin että olimme syntyneitä toisiamme varteen.
Niin kuului 6 viikkoa,ja voin sanoa "odottavan aika on pitkä".
Sähköposteja vaihdettiin usein, he kertoivat Jessyn taustan ja haluavansa varmista että Jessya ei hylätä kolmatta kerta ,vaan saa rakastavan kodin jossa hänestä huolehditaan. He toivoivat että Jessy menisi maalle, itse asun Helsingissä, joten heitä arvelutti tämä.
Olin jo luovuttaa, kun soitin  ystävälleni ja totesin etteivät anna koska haluavat Jessyn maalle.
Ystäväni totesi, tulee tunnin päästä kahville. Kun menin sinne, olin todella surullinen. Ystäväni yllätti minut .
Puhelumme jälkeen ,hän oli lähtenyt ajelemaan pyörällä ja ottanut kuvia tämän alueen ympäristöstä.
Hän siirsi ne tietokoneelle ja niin lähetimme kuvat heille. Kului 2 päivää, ja sieltä tuli vihdoin se kauan odotettu sähköposti,Jessy oli varattu minulle.
Soitin itkien ystävälleni ja kiitin .Ilman häntä,en olisi tullut edes ajatelleeksi kuvien lähettämistä. Siihen aikoihin, minulla itselläni ei ollut kamera,eikä älypuhelintä, jolla olisin voinut lähettää.
14.7 haimme Jessyn Porvoosta, huomasimme heti, että Jessy oli hyvin arka ja pelokas.
Ensimmäinen kuukausi oli vaikein, Jessy pelkäsi kaikkea.
Häntä oli koipien välissä,ja korvat oli luimussa, olin varma, että hän tulisi aina olemaan pelokas .
Kuukausi meni ja yhtenä aamuna ,seuratessa Jessya,huomasin että korvat olivat pystyssä. Olin niin iloinen, tiesin heti että Jessy ei luovuta ja en minäkään päätin.
Aloitin Jessyn totuttamisen kaikkeen, metro,bussin, veneeseen, ihmisiin, lapsin, ääniin,kissoihin. .. niin ajan myötä Jessystä kasvoi itsevarma.
On asioita, joita Jessy vieläkin aristele, ja on asioita joita hän pelkää todella paljon. Esim.vettä, kun pesen hänet ,pitää olla todella kärsivällinen, koska hän panikoi vedessä.
Hän menee itse veteen meren, tassuja kastelee ,mutta ei ui.
Roskapusseja hän ei enää pelkää. Ensimmäisellä kerralla kun vein roskat ,ihmettelin että mihin koira katosi,oli sängyn alla piilossa ja tärisi.
En halua tietää mitä hänelle on tehty, mutta noista voi päätellä paljon.
Harjaminen ja kynsien leikkuu  on nykyään ok. Alussa toivotonta,hän ei totellut kun pyysin luokse jos oli harja kädessä tai kynsisakset.
Totuttelua, ensin harja sen vieressä, sitten pikkuhiljaa harjaaman, heti kun huomasin silmien isonevan, lopetin ja jätin harjan sen viereen, kun taas rauhoittui niin taas harjaaman.
Kynsisakset sama, ensin totuttelua  niihin,ja sitten itsevarmasti leikkaamaan .Yksi tassu kerrallaan, ja paussi, kynsisakset viereen ja kun rauhoittuu  taas leikkaamaan.
Vieraita ihmisia ja lapsia, hän ei huomioi, mutta tuttuja kun näkee niin häntä heiluu ja on niin iloinen.
Jessylla on ollut vaan yksi hoitaja, kun olen ollut reissussa. Aina sama, hänen paras ystävänsä asuu siellä, joten helpompaa näin.
Jessy on hirveasti minun perään,välillä pelottaa, jos minulle tapahtuisi jotain,niin miten Jessylle kävisi ?Toivottavasti, se ei koskaan selviä ja Jessy saa elää loppuelämänsä onnellisena.
Ystävät/kaverit/tutut jotka näkee Jessyn harvemmin ,aina muistelevat millainen se oli alussa .Kuin eri koira.
Työtä se on vaatinut, mutta se kannatti :)

Jessy on onnellinen koira, ja minä olen onnekas kun minulla on hänet ♡